Tiimipalavereille pitäisi tehdä jotain. Usein palaverilla on melko urautunut ja tiukka asialista, jonka tiiminvetäjä paukuttaa läpi. Keskeneräisten asioiden lista on niin pitkä, että aika loppuu ennen kuin on päästy lista läpi. Tullaan myöhässä ja valmistautumatta. Läppärit ja älypuhelimet ovat auki, hoidellaan sähköposteja, kunnes puheenjohtaja mainitsee nimesi. Säpsähdät ja pyydät toistamaan kysymyksen. Palaverin kulku on usein ennakoitavissa. Arvaat, kuka aloittaa seuraavan monologin, missä kohdin ja millä asenteella hän liittyy mukaan ja mitä hän seuraavaksi sanoo.
Taas vierähti pari tuntia. Oli sitä kuuluisaa yhteistä aikaa – vai oliko? Itselläni on kokemusta tämän tyyppisistä palavereista, mutta myös jostakin aivan toisenlaisesta. Olen ollut mukana unelmieni tiimissä.
Alku aina hankalaa – vai onko?
Uusi, juuri muodostettu tiimi kokoontui ensimmäistä kertaa. Tiiminvetäjä aloitti keskustelulla kanssamme:
- Mitä odotamme tiimiltä?
- Miten haluamme työskennellä?
- Mitä saamme tiimistä ja yhteisestä ajasta?
Saimme jokainen kertoa omat odotuksemme. Näiden odotusten ja painotusten perusteella syntyi rakenne yhteiselle ajalle. Pääsimme siis vaikuttamaan, mitä asioita käsittelemme, miten niitä käsittelemme ja kuinka usein ja missä tapaamme. Keksimme myös tiimille nimen, joka kuvasti meille tärkeitä arvoja ja niitä asioita, joita saamme yhteisistä tiimihetkistä.
Laulujoogaa ja vähän asiaakin
Tiimi oli asiantuntijatiimi, jolla oli asiakasvastuu ja sitä kautta myös myyntivastuu. Suuntauduimme tiimissä voimakkaasti eteenpäin. Mottona: menneisyyttä ei voi muuttaa, keskity siis tulevaisuuteen. Tiimi sai aina hyvissä ajoin ennen palaveria tiedot luvuista ja mittareista. Jokainen tutustui etukäteen materiaaliin. Itse palaverissa suuntasimme keskustelun tulevaisuuden näkymiin ja siihen, miten voimme omalla toiminnalla ja tekemällä oikeita asioita vaikuttaa tuloksiin.
Aloitimme jokaisen palaverin fiiliskierroksella. Siinä syntyi hyvä kuva, millä mielellä tiimin jäsenet olivat ja oliko mahdollisesti jotain, mistä olisi hyvä keskustella ja mille tulisi varata yhteistä huomiota.
Meille oli myös tärkeää oppia ja jakaa kokemuksia sekä onnistumisia että joskus ei niin onnistuneita tapauksia. Kokemusten jakaminen oli koko tiimille ensiarvoisen tärkeää. Kerroimme tilaisuuksista, joissa olimme olleet. Kerroimme, mitä uutta olimme kuulleet, nähneet ja kokeneet.
Käsittelimme tiimissä kunkin 360-tulokset. Kuuntelimme, annoimme palautetta ja autoimme toisiamme kehittymään. Joskus oppiminen teki kipeää. Tiimi teki näkyväksi ja auttoi tiedostamaan omaa toimintaa. Aina se ei tuntunut mukavalta, mutta ilman sitä luottamusta ja tukea kasvu ei olisi ollut mahdollista.
Luvuista ja niiden toimittamisesta tiimille huolehti tiiminvetäjä. Muuten meillä oli kiertävä puheenjohtajuus. Kun oma vuoro tuli, kukin sai rakentaa tiimipalaverin ohjelman vapaasti itsensä näköiseksi. Tämäkin oli loistava tapa oppia uutta. Ylitimme rajoja, kokeilimme uusia asioita, mm. puhetyöläisen äänenhuoltoa laulujooga-tunnilla – aaaoooouuuum. Oli muuten huikea kokemus huomata, että jokainen osaa ja voi laulaa. Tosin tämä laulujooga-sessio osui juuri samaan kertaan, kun toimitusjohtaja halusi tutustua tiimien toimintaan – aaauuuuuts. Pidimme palaverit tasapuolisesti eri paikkakunnilla ja erilaisissa paikoissa. Kokoonnuimme lounaalle ja haimme allakoista ne pienet hetket, jolloin voimme viettää aikaa yhdessä.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka
Tiimi oli koossa kolmisen vuotta. Jokainen halusi osallistua tiimipalaveriin. Jos ei päässyt mukaan, se tuntui suurelta menetykseltä. Muistaakseni en ollut kertaakaan poissa tiimipalaverista.
Tiimillä oli valtava merkitys. Se oli jäsenilleen kuin koossa pitävä liima. Sitten tuli organisaatiouudistus, uudet tuulet puhalsivat myös tiimin yli. Pidimme kuplivan keveän päätösjuhlan. Tiimillä ja sen jokaisella jäsenellä on ainutlaatuinen paikka sydämessäni. Aina, kun muistan tiimiä, tulee hyvä ja kiitollinen fiilis. Hienoa, että sain olla mukana. Hienoa, että sain kokea tämän. Hienoa, että tiedän paremmasta.
Sen pituinen se, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Mitä sanot, olisiko sinun tiimisi mahdollista löytää uutta kipinää, jos tekisitte jotain toisin? Kerro oman tiimisi huippuhetkistä ja siitä, mitä te teitte ja miten te saitte ne aikaan.
Terveisin
Riitta