Oletko koskaan ollut oikein innostunut työstäsi? Tunnet voivasi siirtää vuoria ja teet väsymättä pitkää päivää viikosta toiseen vastarakastuneen energialla. Innostavan työtehtävän lisäksi hoidat samalle kaikenlaista pikku sälää ja silppuhommia ja ennen kuin huomaatkaan, aamu on taas vaihtunut illaksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Innostus on hiipunut ja muuttunut selviytymiseksi.
Muistan erään kesälomani. Perheeni oli lähtenyt mökille, jäin itse vielä viikoksi kaupunkiin töihin. Kun pääsin mökin rauhaan, metsän raikkauteen, nukuin ensimmäiset päivät lähes kellon ympäri. Pitkät yöunet ja päivänokoset päälle.
Pikkuhiljaa oloni virkistyi, unen tarve väheni ja palasin normaaliin lomalaisen päivärytmiin. Jälkeenpäin ajateltuna taisin olla melkoisen väsynyt alkuvuoden hektisen työnteon jälkeen. Olin innostunut omasta työstäni, halusin kunnianhimoisesti onnistua vastuullisessa tehtävässä vähintäänkin erinomaisesti ja jopa yli odotusten. Aikapaine oli kova, tekemistä paljon ja tekemättömät työt painoivat mieltä. Samoihin aikoihin oli paljon uuden oppimista ja ratkaisujen rakentamista. Kannoin vastuuta omasta tekemisestäni ja tuin tiimiäni. Halusin kiihkeästi, että me kaikki onnistumme.
Kun väsymys kasautuu
Tilanne on tuttu monelle johtajalle ja esihenkilölle. Kun väsymys kasautuu, vaatimukset ja paineet käyvät ylivoimaisiksi eikä lepo palauta, on hyvä pysähtyä miettimään työn merkityksellisyyttä ja tarvittaessa hiljentää ajoissa. Vaikka tunnistaisimme merkkejä uupumuksesta, sinnittelemme sisulla eteenpäin, kulutamme energiaa ja kuormitamme mieltä. Riittämättömyyden kokemukset voimistuvat ja luottamus omaan ammattitaitoon heikkenee. Kyynisyys nostaa päätään ja jopa koko työn merkitys kyseenalaistuu.
Jos jatkuvasti tunnemme antavamme työllemme enemmän kuin siitä saamme, koemme usein turhautumista ja hermostumme liiankin herkästi, on aika vaihtaa suuntaa. Jos huomaamme toistuvasti tekevämme pidempää päivää kuin työkaverit, emmekä osaa olla ajattelematta työasioita edes vapaalla, on syytä hiljentää.
Tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista
Sopiva määrä kiirettä, vastuuta ja uuden oppimista pitää meidät virittyneinä. Jos emme tee mitään, tylsistymme puhki. Työn imu on myönteinen, suhteellisen pysyvä tunne- ja motivaatiotila, johon liittyy tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Kun rakennamme vahvuuksille ja tankkaamme itseemme voimaa niiden hyödyntämisestä, koemme mielihyvää ja positiivista virittäytymistä työhön.
Tarmokkuus on energisyyttä, halua panostaa työhön ja sinnikkyyttä myös vastoinkäymisissä. Omistautuminen on työn merkitykselliseksi ja haasteelliseksi kokemista, inspiraatiota ja ylpeyttä omasta työstä. Uppoutuminen on syvää keskittyneisyyttä ja paneutumista sekä työstä koettua nautintoa ja ajan kulumista kuin huomaamatta.
Työholismia vai innostusta
Mistä tunnistaa, onko kyse sisältäpäin kumpuavasta työn tekemisen tuottamasta nautinnosta ja ilosta vai työholismista, jossa vääristyneet odotukset tekevät työstä lähes pakkomielteistä ja työn tekeminen on liian sidoksissa ihmisen käsitykseen omasta arvostaan.
Innostus on yhteydessä parempiin yöuniin, tyytyväisyyteen parisuhteessa, vähäisempiin työ- ja perhe-elämän välisiin ristiriitoihin sekä parempaan suoriutumiseen työssä. Innostusta ja työn imua kokevalle työn tekeminen tuottaa uusi voimavaroja niin työssä kuin muillakin elämänalueilla. Työholismilla on päinvastainen vaikutus. Se aiheuttaa unihäiriöitä, lisää ristiriitatilanteita niin töissä kuin ihmissuhteissa, vähentää työkykyä ja johtaa työuupumusoireiluun.
Silloinkin, kun työssä koettu innostus tuottaa meille hyvää, on hyvä miettiä elämää kokonaisuudessaan. Miltä muilta elämän alueilta löydän iloa tuottavia ja energiaa lataavia asioita? Miten saan elämän imua myös kotiin, perheeseen, parisuhteeseen, ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin? Mitkä harrastukseni virkistävät, vievät ajatukset pois työstä? Mikä on minun suuri unelmani, mikä tavoitteeni?
Minun onneni oli hyvä esihenkilö, jonka ovi oli aina avoinna ja joka sparrasi ja tuki tarvittaessa. Ja hyvä tiimi, jossa oli luottavainen ilmapiiri. Minulla oli mahdollisuus vaikuttaa omaan työhöni ja toimintatapaani. Pärjäsin hyvin. Työni tuntui merkitykselliseltä. Sain tunnustusta ja palautetta ja koin, että työtäni ja osaamistani arvostetaan. Tällaista ilmapiiriä toivon kaikille.
Jos haluat pohtia näitä asioita yhdessä tai tunnistat, että on aika hiljentää, ota yhteyttä!
Riitta
johtajuuden kehittäjä ja valmentaja, CEO
ICF-sertifioitu coach PCC
PS Inspiraation kirjoitukseen antoivat Jari Hakasen useat työn imua käsittelevät tutkimukset ja kirjoitukset.