Itsensä johtaminen auttamistyössä

Viime aikoina olen pohtinut paljon elämän peruskysymyksiä, omaa rooliani ihmisten auttajana sekä kykyäni ja haluani auttaa lähimmäistä. Olen palannut yhden suosikkikirjoistani pariin yhä uudelleen. Kyseessä on tanskalaisen psykoterapeutti Bent Falkin kirja Auttajan peili.

Elämässämme vuorottelee tarpeet tulla nähdyksi ja autetuksi ja tarpeet auttaa. Erilaiset kriisit koettelevat meitä niin arjessa kuin työelämässä. Parasta auttaminen on silloin, kun se tukee autettavan omaa toimijuutta, kunnioittaa autettavan itsenäisyyttä ja antaa autettavalle vallan ja vastuun tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset. Falkin kirjasta sain muutamia oivalluksia, jotka haluan jakaa kanssasi.

1 Kriisi on elämää, jonka läpi on kuljettava

Tämä ajatus on lohduttava. Epävarmuus maailmaa, elämää ja kuolemaa kohtaan pysyy ja sen mukana myös ahdistus olemassaolosta. Kun tekee ongelman siitä, että on vaikeuksia, niin kaksinkertaistaa ongelman. Bent Falk neuvoo, että on elettävä elämää, joka sinulla on, niin kauan kuin se sinulla on.

2 Auttaminen on molemminpuolinen aktiivinen prosessi

Auttaminen on rinnalla kulkemista, läsnäoloa, kuuntelemista ja asioiden hoitamista. Ei toisen puolesta tekemistä ja päättämistä. Auttaminen on prosessi, jossa molemmat toimivat aktiivisesti, sen sijaan, että toinen tekee jotain toiselle. Vuorovaikutuksessa syntyy kohtaaminen.

3 Perustunteiden tunnistaminen helpottaa

Kriiseihin liittyvä ahdistus helpottaa, kun tunnistaa perustunteet: ilon, surun, pelon ja suuttumuksen – sekä itsessään että autettavassa. Tunne on tunne, ei teko, ja se saa tulla keskustelussa näkyväksi. Perustunteiden ja tahdonilmausten torjuminen ahdistaa. Bent Falkin mukaan auttajan tulisi olla tietoinen myös omasta yhteydestään ja avun tarpeestaan. Jos auttaja ei tiedosta, mitä itse kaipaa, voi käydä, että auttaja siirtää tämän puutteen toiselle. Toista auttaa parhaiten suhtautumalla vakavasti omiin tarpeisiin.

4 Yliauttaminen ei hyödytä ketään

Yliauttamista ihannoidaan, sillä siihen liittyy mielikuva hyvyydestä ja lähimmäisyydestä. Hyvä auttaja on kuitenkin myös laiska ja itsekäs. Joskus on hyvä tehdä toisen puolesta mahdollisimman vähän. Jos ei ole tietoinen itsen ja toisen välisestä rajasta, voi vahingossa yrittää auttaa itseään toisen kautta käyttäen häntä sijaisenaan. Se voi herättää autettavassa ärtymystä tai vastustusta, sillä tämä kokee, että häntä aliarvioidaan, kun hänen tarpeitaan ei kuulla.

5 Autan tilauksen mukaan

Aina ei tarvita ratkaisua ja vastauksia, ainoastaan inhimillinen hetki, jossa aidosti kuuntelemme. Koen usein tarvetta tarjota valmista ratkaisua tai sanoa jotakin lohduttavaa toiselle. Kirjan (ja iän ja työn) myötä olen oppinut valmiiden ratkaisujen tarjoamisen sijaan pysähtymään hetkeksi, kuuntelemaan ja esittämään hyviä kysymyksiä, antamaan tilaa henkilön omille ratkaisuille ja sille ajatukselle, että ihminen itse on elämänsä paras asiantuntija – ja tietää usein mitä on vailla.

Samat säännöt pätevät työelämään ja coachaukseen. Moni esihenkilö uupuu työssään, kun ottaa kantaakseen koko työyhteisön ongelmat tai pyrkii ratkaisemaan vaikeita asioita työntekijöiden puolesta. Moni työntekijä uupuu, kun rajat hämärtyvät oman vastuun ja toisten vastuun välillä. Tehdään liikaa toisten töitä – ja opetetaan siinä samalla työkaveri luistamaan hommista. Työntekijä saattaa myös kokea, ettei saa tarpeeksi vastuuta, vaan tulee liikaa ohjatuksi, jolloin motivaatio ja työn ilo katoavat.

Hyvä esihenkilö on jämäkkä tiukoissakin paikoissa, pyrkii dialogiin monologin sijaan, antaa tunteiden näkyä työpaikalla, luottaa ja uskoo ihmisiin ja kuuntelee herkällä korvalla, kun heillä on asiaa. Hyvä esihenkilö huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan ja tietää, että raskaina aikoina tarvitsemme myös kepeyttä. Hyvä coach ei anna valmiita vastauksia, vaan opettaa löytämään ratkaisut.

Lähdetäänkö yhdessä etsimään hyviä tapoja auttaa?

Riitta

johtajuuden kehittäjä ja valmentaja, CEO
ICF-sertifioitu coach PCC