Näin saat sisäisen kriitikkosi hiljaiseksi

Tapasin viime viikolla hyvän ystäväni, jonka työ oli päättynyt elokuussa irtisanomiseen. Upea, osaava nainen, joka tietää, mitä haluaa. Täynnä energiaa ja intoa tehdä töitä. Hän vaikutti epätoivoiselta kertoessaan, miten turhauttavaa on olla työtön ja ilman mielekästä tekemistä.

“Sä oot niin hyvä, kyllä sä löydät töitä.”

Kannustukset kuulostavat tekopirteiltä, tyhjiltä sanoilta, joiden aitoutta on syytä epäillä. Kun aikaa kuluu,  sisäinen kriitikko – se ikävä tyyppi, joka mollaa ja painaa alas – nostaa päätään ja alkaa nakertaa itsetuntoa: vika on minussa, en osaa mitään, enkä tule oppimaan, en voi ikinä saada unelmatyöpaikkaa.

Vaikeassa tilanteessa vaadimme itseltämme usein aivan liikaa. Jos ystävämme on samassa tilanteessa, tunnemme myötätuntoa ja hyvää tahtoa häntä kohtaan. Arjessa myötätunto voi olla hymy, kuulumisten kysyminen, aito kuunteleminen, kosketus, kuppi teetä viihtyisässä kahvilassa tai auttaminen jossakin tehtävässä. Muistat varmasti lohdun ja empatian, jota olet joskus ystävältäsi saanut.

On paljon helpompi lohduttaa hyvää kaveria kuin itseään. Vaikeampaa on huomata se,  mitä minä tarvitsen vaikeassa tilanteessa.  Olisiko mahdollista osoittaa itsellemme myötätuntoa ja antaa itsellemme sellaista ystävyyttä, mitä paras ystävämme antaa meille?

Itseen kohdistuvan myötätunnon avaintekijät ovat Teksasin yliopiston tutkijan Kristin Neffin mukaan:

  1. Ystävällisyys ja ymmärrys itseä kohtaan sen sijaan, että arvostelee itseään.   
  2. Yhteinen ihmisyys sen sijaan, että eristäytyy muista.
  3. Mindfulness, läsnäolon taito, tunteen vastaanottaminen liiallisen tunteeseen  kiinnittymisen sijaan.

Kuuntele itseäsi ja havainnoi omaa vointiasi:

  • Miltä vaikeudet tuntuvat, mitä minussa tapahtuu?
  • Miltä sisäinen puheeni kuulostaa: onko se ankaraa, syyllistävää tai moittivaa?
  • Jäänkö vatvomaan asioita?
  • Eristäydynkö muista ihmisistä?

Huomaa, mitä tarvitset juuri nyt

Huomaatko niitä hetkiä, milloin tarvitset erityisesti myötätuntoa itseäsi kohtaan?  Millaisissa tilanteissa sisäinen kriitikkosi tulee esiin? Näitä voivat olla onnistuminen tavoitteen saavuttamisessa, tyytyväisyys omaan itseen, uudet haasteet joko työssä tai ihmissuhteet.    

Minkä keinon valitset?

  1. Kiellän tunteen ja ajan sen pois. Tunne vahvistuu entisestään ja joudun kuluttavaan taisteluun tunnetta vastaan.
  2. Teeskentelen, että tunnetta ei ole ja ohitan sen. Teen mitä tahansa, tunne on olemassa ja se on mukanani.
  3. Lopetan vastaan taistelun ja toivotan tunteen tervetulleeksi: minun ei tarvitse tykätä tunteesta, mutta paras tapa tulla sen kanssa toimeen on ottaa se vastaan, hyväksyä, että se on olemassa.


Kun otat kokemuksen vastaan sellaisenaan ja osoitat ystävällistä myötätuntoa itsellesi tilanne rauhoittuu, tunne lievenee ja haihtuu omia aikojaan pois.

Ja mikä parasta, omaan itseen kohdistuva myötätunto avaa ottamaan huomioon myös muut. Se vahvistaa itsetuntoa, yhteisöllisyyttä ja lisää inhimillistä vuorovaikutusta.  

Sharon Salzbergin kirjasta ”Lempeyden tie” mieleeni jäi tämä harjoitus. Voit aloittaa toivottamalla näitä asioita ensin itsellesi, sen jälkeen läheisellesi ja lopulta kaikille maailman ihmisille ja olennoille.

“Olkoon niin, että olen turvassa.”
“Olkoon mieleni onnellinen.”
“Olkoon niin, että olen terve.”
“Olkoon niin, että voin hyvin.”

Terveisin

Riitta

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Share on whatsapp