Uusi vuosi, uutta valoa

Uusi vuosi saa meidät perinteisesti ryhdistäytymään ja lupaamaan hyviä asioita itsellemme ja muille. Se saa meidät katsomaan tulevaisuuteen, unelmoimaan ja tavoittelemaan ihania asioita. Tänä vuonna ne nousevat omasta itsestämme.

Tunnelma vuosien 2020 ja 2021 vaihtuessa oli hyvin ristiriitainen. Helpottunut ja turhautunut. Uupunut ja toiveikas. Arki tuntuu jatkuvan kovin samanlaisena päivästä toiseen, kuukaudesta seuraavaan. Olemme ”ryhdistäytyneet” jo kohta vuoden, venyttäneet pinnaa ja jaksamista, sopeutuneet uusiin tilanteisiin, sinnitelleet. Miten jaksamme vielä ryhdistäytyä lisää?

Toiset meistä ovat selviytyneet poikkeusajasta mainiosti, pystyneet hallitseman stressiään ja ehkä jopa tarttumaan tilaisuuteen ja kasvattamaan osaamistaan, yritystään tai itsetuntemustaan. Toiselle ainoa keino selviytyä on ollut kieltäminen tai ajatusten keskittäminen täysin muuhun.
Kolmannella taas on ollut liikaa kuormaa ja kannettavaa muutenkin, sellaista, joka jo pelkästään musertaisi ihmisen. Sen yksin kannatteleminen on vaatinut valtavasti sisäistä voimaa.

Jos olet hengissä, voit onnitella itseäsi.

Lähes kaikkien jaksaminen alkaa olla jo vähissä, kun poikkeustilalle ei näy loppua. Yhden päivän hyvät ja toiveikkaat uutiset vaihtuvat seuraavan päivän pettymyksiin ja kauhukuviin – ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Voi olla, että olet menettänyt ystäviä erilaisten mielipiteiden vuoksi, käynyt välillä itsekin kärkkääksi, ollut ylämaissa, alamaissa ja siltä väliltä. Kriisitilanteessa hakeudumme omia käsityksiämme mukaileviin kupliin. Joskus nämä kuplat ovat törmänneet rajustikin, koska kaikki, mikä uhkaa omia käsityksiämme, herättää pelkoa ja epäluuloa.

Olkoon sisäinen voima kanssasi.

Yksi keino selviytyä on kääntää katse ja energia ulkoisista asioista sisäänpäin. Kiinnittää huomiota siihen, mitä minulla ja meillä jo on. Ja jos mahdollista, tuntea kiitollisuutta siitä. Jos mietimme koko ajan sitä, mitä olemme menettäneet, emme voi olla muuta kuin tyytymättömiä.

Kun tutkii omaa itseään, elämäänsä ja sitä, mikä on tärkeää ja arvokasta, löytyy varmasti pieniä valonpilkahduksia. Asioita, jotka lisäävät onnellisuuttamme. Se ei tarkoita, että kaiken pitäisi tuntua koko ajan hyvältä. Sekin on itsetuntemusta, että tunnistaa, ettei tämäkään kärsimys nyt millään lailla jalostanut minua. Ennemminkin se paljasti luonteestani ikäviä ja hankalia puolia. Silti pystyn löytämään edelleen itsestäni myös lempeyttä, armollisuutta ja iloakin. Tällainen henkilö minä olen. Kasvan turvassa ja toivossa parhaiten.

Tästä eteenpäin yksi tanssii, toinen kompuroi, kolmas ei jaksa kättänsä nostaa. Toivomme ihmettä, joka pyyhkisi kaiken tämän epämukavuuden, ahdistuksen ja yksinäisyyden pois. Ihmettä, joka antaisi mahdollisuuden palata iloiseen yhdessäoloon, harrastuksiin, matkustamiseen, töihin, konsertteihin ja tapahtumiin. Vanhaa normaalia.

Ennen kuin se tapahtuu, olisi tärkeä olla itselleen ja läheisilleen lähellä. Kokea empatiaa ja tunnistaa ihmisyys. Hengittää syvään. Hyväksyä tunteet – ja antaa niiden tulla, olla ja mennä. Myrskyn tullessa muistaa, että aallot eivät tuhoa merta.

Kaikkea hyvää vuodelle 2021

Riitta

johtajuuden kehittäjä ja valmentaja, CEO
ICF-sertifioitu coach PCC